
Lasikaiteen kiinnikkeet ratkaisevat, pysyykö terassin tai parvekkeen lasikaide tukevana vuosikymmeniä vai alkaako se huojua jo toisena talvena. Tämä artikkeli on tarkoitettu omakotirakentajalle, remontoijalle ja urakoitsijalle, joka valitsee lasikaiteen kiinnikkeet ja kiinnitystavan alustan, ympäristön ja kuormien mukaan. Kun nämä valinnat ovat kunnossa, kaide on turvallinen ja täyttää vaatimukset, eikä sitä tarvitse purkaa ja asentaa uudelleen.
Itse lasi on yleensä valmiin järjestelmän osa. Kiinnikkeet ja niiden ankkurointi alustaan jäävät kuitenkin usein asentajan päätettäviksi, ja suurin osa ongelmista syntyy juuri niissä.
Lasikaiteen kiinnitystavat ja niiden erot
Lasikaiteissa on kolme yleistä kiinnitysperiaatetta. Lattiaprofiili eli U-profiili on alumiininen kisko, johon lasi puristetaan kiiloilla tai kumitiivisteillä. Siinä ei tarvita tolppia, joten näkymä on yhtenäinen. Profiili kiinnitetään alustaan tiheästi, tyypillisesti 200-300 mm:n välein, ja metrin hinta on noin 80-250 € järjestelmästä riippuen.
Pistekiinnityksessä lasiin porataan reiät, ja lasi kiinnitetään RST-pidikkeillä eli etäisyyskiinnikkeillä suoraan laatan otsaan tai runkoon. Lopputulos näyttää kevyeltä, mutta reiät pitää porata lasiin ennen karkaisua. Reikiä ei siis voi tehdä työmaalla jälkikäteen. Yksi A4-teräksinen pidike maksaa noin 15-60 €.
Tolppa ja lasipidikkeet on perinteisin ratkaisu. RST-tolpat kiinnitetään alustaan jalkalevyllä tai sivukiinnityksellä, ja lasi kiinnitetään tolppiin puristuspidikkeillä. Tolppakaide sietää parhaiten pieniä mittaepätarkkuuksia, ja siksi se on yleinen vanhojen talojen parvekeremonteissa.
Myytti: kevyt lasi ei tarvitse järeitä kiinnikkeitä
Lasikaide ei ole kevyt. Laminoitu karkaistu lasi 10.76 (kaksi 5 mm:n lasia ja kalvo) painaa noin 27 kg/m², ja paksumpi 17.52 jo yli 40 kg/m². Paino ei kuitenkaan ole kiinnikkeiden suurin kuorma.
Kiinnikkeitä rasittaa ennen kaikkea vaakasuuntainen kuorma kaiteen yläreunassa. Eurokoodin mukainen vaakakuorma on asuinrakennuksissa tyypillisesti 0,5-1,0 kN/m käyttöluokasta riippuen. Kun kuorma vaikuttaa noin metrin korkeudella, kiinnityskohtaan syntyy suuri taivutusmomentti. Lattiaprofiilin juuressa olevat ankkurit joutuvat vetoon, ja vetoon pienet ruuvit ja muovitulpat pettävät ensimmäisinä. Siksi valmistajat, kuten Q-railing, ilmoittavat järjestelmilleen tarkat ankkurointivaatimukset. Ne kannattaa lukea ennen kuin kiinnikkeitä hankitaan.
Lasikaiteen kiinnikkeet eri alustoille
Betonilaatta on paras alusta, mutta parvekelaatan reuna on hankala. Kiila-ankkuri laajenee porareiässä ja voi halkaista laatan otsan, jos reunaetäisyys jää pieneksi. Sivukiinnityksessä ammattilainen käyttää siksi lähes aina kemiallista ankkuria, esimerkiksi Hilti HIT-HY 200 -massaa tai Fischer FIS V -massaa ja A4-kierretankoa M10 tai M12. Massa ei aiheuta reiän seinämiin laajenemispainetta. Kovettumisaika riippuu lämpötilasta, ja siitä kerrotaan tarkemmin artikkelissa kemiallisten ankkurien käytöstä ja kuivumisajasta. Lokakuussa lähellä nollaa asennettu massa voi tarvita vuorokauden, ennen kuin kaiteen voi kuormittaa.
Vanhoissa 1960- ja 1970-lukujen kerrostaloissa parvekelaatan betoni voi olla rapautunut ja raudoitteiden suojabetoni ohut. Silloin pelkkä kiinnikkeiden valinta ei riitä, vaan laatan kunto pitää selvittää ensin. Taloyhtiön parvekeremonteissa tämä kuuluu rakennesuunnittelijan tehtäviin.
Puinen terassi on vaativin alusta. Lattiaprofiilia tai tolpan jalkalevyä ei kiinnitetä pelkillä puuruuveilla terassilautoihin. Kiinnitys tehdään kantavaan reunapalkkiin tai erilliseen tukirakenteeseen. Tolpat kiinnitetään yleensä A4-läpipulteilla M10-M12, joissa on isot aluslevyt. Puu kutistuu ja turpoaa suomalaisessa ilmastossa vuodenaikojen mukaan, joten pultit kannattaa kiristää uudelleen ensimmäisen talven jälkeen.
Teräsrunko on mittatarkin alusta. Kiinnitys tehdään pulteilla kierteitettyihin reikiin tai hitsattuihin korvakkeisiin.
Materiaali ratkaisee kestävyyden Suomen ilmastossa
Ulkona oleviin lasikaiteen kiinnikkeisiin sähkösinkitty teräs ei kelpaa missään tilanteessa. Sisämaassa, esimerkiksi Tampereella tai Jyväskylässä, A2-teräs riittää usein hyvin. Rannikolla, Helsingissä, Turun saaristossa tai Vaasassa merituulen tuoma suola ja kadunvarren tiesuola aiheuttavat A2-teräkseen pistekorroosiota jo muutamassa vuodessa. Silloin oikea valinta on A4 eli haponkestävä teräs. Valinnasta kerrotaan lisää artikkelissa RST- ja HST-kiinnikkeiden eroista.
Myös materiaalien yhdistelmillä on väliä. A4-pidike ja kuumasinkitty ankkuri samassa liitoksessa muodostavat galvaanisen parin, jossa sinkki syöpyy. Kaikkien liitoksen osien kannattaa olla samaa materiaalia, myös aluslevyjen ja muttereiden. Lasin ja metallin väliin tulee aina EPDM-kumi tai muu valmistajan tiiviste. Metallin ja lasin suora kosketus voi aiheuttaa karkaistuun lasiin pistejännityksen, joka rikkoo lasin myöhemmin ilman näkyvää syytä.
Yleisimmät virheet lasikaiteen asennuksessa
Tyypillinen tilanne omakotitalossa: terassille ostetaan valmis lasikaidepaketti, ja tolpat kiinnitetään 6×100 mm:n terassiruuveilla lautojen läpi runkoon. Ensimmäisenä keväänä kaide liikkuu, kun siihen nojaa. Ruuvit eivät ole katkenneet, mutta ne ovat kuormassa löystyneet puussa. Korjaaminen vaatii lisäkoolauksen ja läpipultit, joten työ tehdään käytännössä kahdesti.
Muita toistuvia virheitä:
Liian lyhyt ankkurointisyvyys – kemiallisen ankkurin tartuntapituus on liian lyhyt, koska laatassa oli raudoitus vastassa eikä uutta reikää porattu.
Puhdistamaton porareikä – porapöly jätetään reikään, jolloin kemiallisen massan tartunta heikkenee merkittävästi.
Väärä kiristysmomentti – lasipidikkeiden ruuvit kiristetään ”tuntumalla”, ja lasi halkeaa pidikkeen kohdalta.
Sekalaiset materiaalit – A4-pidikkeet kiinnitetään sinkityillä ruuveilla, koska niitä sattui olemaan varastossa.
Määräykset, CE-merkintä ja hankinta
Suomessa kaiteen korkeutta, aukkoja ja lujuutta säätelee ympäristöministeriön asetus rakennusten käyttöturvallisuudesta (1007/2017), ja kuormat mitoitetaan Eurokoodin mukaan. Kantavissa ankkuroinneissa kannattaa käyttää tuotteita, joilla on eurooppalainen tekninen arviointi (ETA) ja CE-merkintä, sillä niille on ilmoitettu suunnittelussa käytettävät kapasiteetit. Taloyhtiökohteissa ja uudisrakentamisessa kaiteen kiinnitys kuuluu rakennesuunnittelijan vastuulle. Omakotitalon terassilla vastuu jää helposti tekijälle itselleen.
Kiinnitystarvikkeet kannattaa hankkia kiinnikekaupasta. Rautakaupassa on yleensä hyvä valikoima tavallisia rakennustarvikkeita, mutta A4-kierretankoja, kemiallisia massoja ja niiden suuttimia sekä eri kokoisia sertifioituja ankkureita on kiinnikekaupoissa laajemmin, ja myyjä osaa yleensä neuvoa mitoituksessa. Jos kaiteen asentaa urakoitsija, kotitalousvähennyksen voi hakea työn osuudesta.
UKK
Voiko lasikaiteen kiinnittää suoraan puiseen terassilattiaan?
Ei suositella. Terassilaudat eivät kestä kaiteen yläreunaan kohdistuvan vaakakuorman aiheuttamaa momenttia. Kiinnitys tehdään kantavaan reunapalkkiin tai erilliseen tukirakenteeseen läpipulteilla, esimerkiksi A4 M10-M12.
Riittääkö A2-teräs lasikaiteen kiinnikkeisiin?
Sisämaassa, kaukana suolatuista teistä, A2 riittää yleensä. Rannikolla, alle noin 5-10 km:n päässä merestä, sekä altaiden ja vilkkaiden katujen lähellä kannattaa valita A4 eli haponkestävä teräs.
Kumpi on parempi betonilaatan reunaan, kiila-ankkuri vai kemiallinen ankkuri?
Laatan reunan lähellä ja sivukiinnityksessä kemiallinen ankkuri on lähes aina turvallisempi, koska se ei halkaise betonia laajenemalla. Kiila-ankkuri toimii, kun reunaetäisyys ja laatan paksuus täyttävät valmistajan vaatimukset.
Yhteenveto: kestävän lasikaiteen kiinnitys
Kestävä lasikaide syntyy kolmesta asiasta: alustaan sopivasta ankkuroinnista, ympäristöön sopivasta teräslaadusta ja valmistajan ohjeiden mukaisesta asennuksesta. Betoniin, ja erityisesti laatan reunaan, kannattaa kiinnittää kemiallisilla ankkureilla. Puurakenteeseen kiinnitetään läpipulteilla kantavaan palkkiin. Rannikolla kaikkien osien pitää olla A4-terästä. Ennen ostoksille lähtöä kannattaa pyytää kaidejärjestelmän toimittajalta ankkurointitaulukko. Siitä näkyy suoraan, minkä kokoisia ankkureita tarvitaan, kuinka monta ja millä jaolla.