Kun putki, pylväs tai tanko pitää kiinnittää seinään, kattoon tai toiseen rakenteeseen, tavallinen kulmarauta tai ruuvi ei riitä. Erikoiskiinnikkeet pyöreille pinnoille, kuten putkenkannakkeet, U-pultit ja letkunkiristimet, pitävät pyöreän kappaleen paikallaan niin, ettei se pääse kiertymään, liukumaan tai hankaamaan rikki. Tämä artikkeli on putkiasentajalle, remontoijalle ja mökkirakentajalle, joka haluaa valita oikean kiinnikkeen ensimmäisellä kerralla ja välttää vuotavat liitokset, äänekkäät putket sekä ruostuvat kannakkeet.
Mitä erikoiskiinnikkeet pyöreille pinnoille ovat
Pyöreän pinnan ongelma on yksinkertainen: kosketuspinta on pieni. Litteä kiinnike koskettaa putkea vain kapealta viivalta, ja kuormitus keskittyy siihen. Siksi pyöreille kappaleille on kehitetty oma kiinnikeperheensä, joka kiertää kappaleen ympäri tai tukee sitä kaarevalla pinnalla.
Yleisimmät tyypit ovat putkenkannake eli putkiklemmari, U-pultti, letkunkiristin, putkisatula sekä kiinnitysnauhat. Putkenkannakkeissa on usein kierreliitäntä M8 tai M10, jolloin kannake voidaan ripustaa kierretangolla kattoon tai kiinnittää suoraan seinään kaksoiskierreruuvilla. Tunnettuja valmistajia ovat esimerkiksi Fischer (FRS-sarja), Hilti (MP-sarja) ja Walraven (BIS-sarja).
Kiinnikekaupassa kannakkeet on lajiteltu putken ulkohalkaisijan mukaan. Kupariputkessa mitat ovat tuttuja, esimerkiksi 15, 18, 22 ja 28 mm. Teräsputken kanssa kannattaa olla tarkkana: DN15-putken ulkohalkaisija on 21,3 mm, vaikka puhekielessä puhutaan ”puolen tuuman putkesta”. Väärä kannakekoko on yleisimpiä syitä palata kauppaan samana päivänä.
Kumivuorattu vai metallinen kannake
Kumivuorattu kannake, jossa on EPDM-tiiviste, on vakiovalinta käyttövesi- ja lämmitysputkille. Vuoraus vaimentaa virtausäänen ja lämpölaajenemisen naksahtelut, jotka muuten kulkevat runkoääninä seinän läpi. Kerrostalossa ero huomataan heti, kun naapurin suihku ei enää kuulu omaan makuuhuoneeseen.
Pelkkää metallia oleva kannake sopii kuiviin ja äänettömiin kohteisiin, kuten sähköputkiin, kaiteiden tukiin ja teollisuuden paineilmalinjoihin. Kupariputkeen sitä ei kannata laittaa ilman välikettä. Kumivuorattu M8-kannake maksaa koosta ja materiaalista riippuen noin 1-4 € kappale, ja ammattilaisen laatikkoerissä kappalehinta laskee selvästi.
Myytti: kannake kiristetään niin tiukalle kuin lähtee
Moni ajattelee, että tiukka kannake on hyvä kannake. Näin ei ole. Lämmin käyttövesi- tai lämmitysputki pitenee lämmetessään, ja esimerkiksi kupariputki venyy noin 1,7 mm metriä kohden 100 asteen lämpötilaerolla. Jos jokainen kannake on puristettu kiinni, laajeneminen ei pääse mihinkään. Silloin se vääntää liitoksia, halkaisee kannakkeita tai irrottaa tulppia seinästä.
Ammattilainen erottaa kiintopisteen ja liukupisteen. Kiintopiste lukitsee putken paikalleen, yleensä haaran tai venttiilin kohdalla. Liukupisteet kannattelevat putkea mutta sallivat pituussuuntaisen liikkeen. Monissa kannakemalleissa on erillinen liukuosa tai kiristystä rajoittava rakenne juuri tätä varten.
Materiaalit Suomen olosuhteisiin
Sisätiloissa sähkösinkitty kannake riittää lähes aina. Ulkona tilanne muuttuu, koska Suomen pakkasjaksot, sulamisvedet ja syksyn kosteus kuluttavat ohutta sinkkikerrosta nopeasti. Ulkona vaatimus on vähintään kuumasinkitty, ja käytännössä yhä useammin ruostumaton teräs.
Rannikolla, kuten Helsingissä, Porissa ja Vaasassa, sekä uima-altaiden ja laitureiden lähellä kloridit syövät myös tavallista A2-terästä. Siellä valinta on haponkestävä A4. Eroista kerrotaan tarkemmin artikkelissa RST ja HST kiinnikkeet – ero ja käyttöalueet. RST-U-pultti M10 maksaa tyypillisesti 3-8 €, mikä on pieni hinta verrattuna ruosteen värjäämään julkisivuun.
Rajatapaus on kupari ja galvaaninen korroosio. Kun sinkitty teräskannake koskettaa kosteassa tilassa suoraan kupariputkea, sinkki syöpyy nopeasti. Kumivuoraus toimii tässä myös eristeenä, joten se ei ole pelkkä äänivaimennin.
Kiinnitys rakenteeseen ja kannakeväli
Kannake on vain niin hyvä kuin sen kiinnitys. Puurunkoon riittää yleensä kaksoiskierreruuvi, jossa toisessa päässä on puukierre ja toisessa M8- tai M10-koneruuvikierre. Betoniin käytetään kierrehylsyllä varustettua lyöntiankkuria tai nailontulppaa ja kierretankoa. Raskaissa ripustuksissa, kuten sprinkleri- ja ilmanvaihtolinjoissa, kiinnityksen mitoittaa suunnittelija. Kierrekoot ja niiden yhteensopivuus on selitetty artikkelissa Pulttien ja muttereiden mittajärjestelmät – M-koot.
Kannakeväli riippuu putken materiaalista ja koosta. Pieni kupariputki kaipaa vaakavedossa tukea tavallisesti noin 1,2-1,5 metrin välein. Muoviset PEX- ja PP-putket notkahtavat helpommin, etenkin lämpimänä, joten niissä väli on usein puolet tästä. Valmistajan asennusohje ohittaa aina yleisen nyrkkisäännön.
Ammattilainen etenee yleensä tässä järjestyksessä:
1. Mittaa putken todellinen ulkohalkaisija työntömitalla, älä nimellismitasta.
2. Päätä kiinto- ja liukupisteet ennen porausta.
3. Valitse materiaali käyttöympäristön mukaan: sisällä sinkitty, ulkona vähintään kuumasinkitty, rannikolla A4.
4. Valitse ankkuri alustan mukaan ja tarkista kierrekoon yhteensopivuus.
5. Kiristä kannake niin, että putki pysyy linjassa mutta pääsee liikkumaan liukupisteissä.
Yleisimmät virheet putkien ja pyöreiden kappaleiden kiinnityksessä
Ensimmäinen virhe on liian harva kannakointi. Tyypillinen esimerkki on mökin kellarin PEX-veto, joka on kiinnitetty kahden metrin välein. Kun kesällä ajetaan lämmintä vettä, putki roikkuu kaarina ja liittimiin kohdistuu jatkuva taivutus. Kannakkeiden tuplaaminen maksaa muutaman kympin, vuotovahinko tuhansia.
Toinen virhe on letkunkiristimen käyttö rakenteellisena kiinnikkeenä. Kiristin, esimerkiksi Norman tai Jubileen malli, on tehty letkun tiivistämiseen liitoskaraa vasten. Se ei ole tarkoitettu kannattelemaan tolppaa tai kaidetta, vaikka se näyttää siihen sopivalta. Samoin muovinen nippuside haurastuu UV-valossa ja pakkasessa usein 1-3 vuodessa.
Kolmas virhe on väärä materiaalipari. Sinkitty U-pultti RST-kaiteessa tai messinkikiinnike alumiiniputkessa synnyttää ajan myötä korroosiota, joka alkaa kiinnikkeestä ja leviää.
Kun vakiovalikoima ei riitä
Epätavalliset halkaisijat, kuten vanhojen valurautaviemäreiden tai tuumamitoitetun teollisuusputkiston koot, eivät aina löydy hyllystä. Samoin maston, lipputangon tai venelaiturin paalun kiinnitys vaatii usein omaa ratkaisua. Silloin kannattaa kääntyä erikoisliikkeen puoleen, joka voi teettää kannakkeen tai U-pultin oikeaan mittaan. Tästä lisää artikkelissa Mittatilauskiinnikkeet – kun valikoima ei riitä.
Työkalut ja yleiset rakennustarvikkeet kuuluvat rauta- ja työkalukauppoihin. Kiinnikekaupan vahvuus on kokoalue, materiaalivaihtoehdot ja myyjä, joka tietää, mikä kannake sopii mihinkin putkeen.
UKK
Minkä kokoinen putkenkannake tarvitaan 15 mm kupariputkelle?
Valitse kannake, jonka mittaväli kattaa 15 mm, esimerkiksi 15-19 mm. Käyttövesiputkeen kumivuorattu malli on paras valinta, koska se vaimentaa äänen ja estää galvaanisen korroosion.
Voiko sinkittyä putkenkannaketta käyttää ulkona?
Sähkösinkittyä ei kannata käyttää, koska sinkkikerros kuluu ulkona nopeasti. Kuumasinkitty kestää tavallisessa sisämaan ilmastossa, mutta rannikolla ja suolaisissa kohteissa valinta on haponkestävä A4.
Kuinka tiukalle putkenkannake kiristetään?
Kiintopisteissä tiukasti, liukupisteissä niin, että putki pysyy linjassa mutta pääsee liikkumaan pituussuunnassa lämpölaajenemisen mukana.
Oikea kannake säästää korjauksilta
Pyöreän kappaleen kiinnityksessä kolme asiaa ratkaisee: oikea mitta, ympäristöön sopiva materiaali ja lämpölaajenemisen huomioiminen. Mittaa putki itse, merkitse kiinto- ja liukupisteet ennen porausta ja valitse ulkokäyttöön vähintään kuumasinkitty tai ruostumaton kannake. Kun nämä ovat kunnossa, putki pysyy hiljaisena ja paikallaan vuosikymmeniä.